On sunnuntai aamu. olen ollut hereillä jo lähes kaksi tuntia, vaikkei kello ole edes puolta kymmentä vielä. En vain saanut nukuttua niin nousin ylös. Keitin kahvit ja mietin taas elämääni, surkuttelin, söin ja roikuin tietokoneella, kunnes päätin, että nyt se on loppu. SE ON LOPPU NYT! Ei enää surkutttelua siitä miten surkeaa elämäni on ja surkuttelua siitä mihin en ole tyytyväinen, vaan on aika alkaa tekemään elämästä sellaista, kuin haluan sen olevan. Nyt on aika olla tyytyväinen niistä elämän asioista jotka ovat hyvin ja muuttaa epämieluisia asioita mahdollisuuksien mukaan sellaiseksi joiden haluan niiden olevan. On siis aika tehdä täyskäännös elämässä.

On sanomattakin selvää, ettei kukaan muu voi muúttaa elämääni, kuin minä itse ja se muutos on ika tehdä nyt.

Kuka minä sitten olen? Olen 32-vuotias nainen. Elän parisuhteessa lapsettomana, käyn töissä viitenä päivänä viikossa ja yritän harrastaakkin jotain. Meillä on talo, miellä on kissa ja koira, meillä on pelit ja vehkeet, mutta kuitenkin suurin osa vapaa-ajastani menee kotona istuen tietokoneella tai telkkaria katsoen, eli tekemättä oikeastaan mitään. Olen huomattavasti ylipainoinen, mikä on tehnyt minusta aran ja sulkeutuneen, minulla ei ole juurikaan ystäviä, muutama kaveri vain sekä joitakin työkavereita. Olen siis aika yksinäinen. Minulla ei ole lähisisaruksia, sillä olen avioeroperheestä jossa olen jäänyt isän kasvatettavaksi. Lapsuuttani on varjostanut köyhyys sekä alkoholi, sekä muuttuvat tilanteet, mutta sisaruksia isän puolelta ei ole siunaantunut. Äitiin puolestani en koskaan ole muodostanut minkäänlaista suhdetta. Kuitenkin pidän itseäni vahvana, elämä on kasvattanut minusta pärjääjän, mutta toisaalta myös suorittajan. Olen koko elämäni ajatellut aina muita ja mennyt muiden ehdoilla ja unohtanut omat tarpeeni ja haluni. Nyt olen kuitenkin päättänyt muuttaa suunnan.

Tervetuloa seuraamaan matkaani.